Suzhoun kuulumisia

En ole taas hetkeen päässyt kirjoittamaan mitään tänne, muuta nyt on vihdoin keinot keksitty netin rajoittamattomaan käyttöön. Ja naamakirjakin toimii! Jebou sanon minä!

Viime viikon alussa päästiin muuttamaan uudelle asuinalueelle, Marina Cove Garden SIP. Täällä on nyt pörrätty ympäriinsä ja tutkittu paikkoja ja kauppoja tyyliin, mitä saa mistäkin. Asunto oli uusi ja olisi pitänyt olla muuttokunnossa…eihän täällä mitään oltu kuitenkaan asennettu tai edes siivottu (millitolkulla kipsilevy- ja ilmansaastepölyä joka paikassa) ja sisälämpötilakin oli vain 12 astetta. Siinä sai sitten jonkun tunnin kannella pikkumiestä sylissä, kun ei voinut lattiallekaan laittaa ja samaan tahtiin nousi myös lämmöt omassa otsalohkossa. On se kumma homma, kun kaikki järjestelyt aloitetaan täällä tekemään vasta sitten, kun vuokralaiset saapuu paikan päälle eikä minuuttiakaan ennen. Niinpä muuttopäivänä täällä pörräsi jos jonkinmoista asentajaa ja säätäjää tekemässä “kiina-asennuksia”. Edelleenkään ei toimi netti kuin yhdessä huoneessa (neljässä pitäisi toimia), telkkari odottaa satelliitti-tv:n asentajaa ja osa huonekaluista puuttuu, mutta nyt on sentään siivottu, lämmintä vettä tulee, lattialämmitys ja jaguzikin (kaikista tärkein) toimii, että mikäs tässä on ollessa. Ja onneksi nämä juhlapyhät on nyt viimein loppumaisillaan, jäniksen vuosi on saatu aloilleen ja ihmiset palaa pikkuhiljaa takaisin töihinsä, että jospa sitä saadaan kohtapuoliin hommat reilaan.

Perjantaina oli pakko lähteä Shanghaihin ostamaan Ikeasta pinnasänky ym. tarpeellista tavaraa. Paikalliset lastensängyt oli niin onnettoman näköisiä tai siis se niiden patja oli vain ohut vaahtomuovi liimattuna vanerin päälle, etten edes harkinnut sellaisen ostoa. Tutulla oli kuulemma pari kertaa pohja sellaisesta kiinan versiosta pudonnut. Varattiin tila-auto ja kuskikin saatiin kiinalaisista juhlapyhistä huolimatta. Kuski ei puhunut sanaakaan englantia, mutta kyllä sitä elekielellä kummasti perille päästiin ja sieltä takaisinkin, vaikka kyllä siinä tovi moottoritien varressa karttaa luettiin ja puheluita ja tulkkausapua soiteltiin. Oltiin onneksi hyvissä ajoin liikkeellä Ikeassa ja ajattelin alkuun, että eihän täällä ole pahakaan ryysis. No, oisko siinä se puolisen tuntia mennyt, niin väkeä oli sitten haitaksi asti…mutta hengissä selvittiin sieltäkin kaupasta ulos ja suurinpiirtein kaikki tarvittava löydettiin. Viikko onkin siis oikeastaan kulunut vain kodin laittamiseen asumiskuntoon.

Nyt ollaan koettu se elämämme ensimmäinen ja viimenen kiinalainen uusi vuosi. Jos täällä vielä vuoden päästä ollaan, niin lähdetään kyllä evakkoon uuden vuoden pyhien ajaksi. Aivan päätöntä rakettien paukuttelua päivin öin! Ei sitä voi edes kuvitella, ellei itse ole kokemassa ja näkemässä sitä räiskintää. Eikä mitään kissan pieruja, vaan kunnon paukkuja! Ja mahdollisimman äänekkäitä, että pysyy pahat henget loitolla. Sitten kun ne äänet vielä mukavasti kimpoilee näistä korkeista kerrostalojen seinistä, niin voitte vaan kuvitella minkälainen melu niistä tuhansista ammutuista raketeista tulee. Niitä isoja pommeja ammuttiin monena iltana ja yönä ihan tuosta meidän kerrostalojen välistä, niin että ikkunalasit vaan tutisi ja osa raketeista räjähteli ylimpien kerrosten parvekkeille. Onneksi ei asuttu yhtään korkeammalla…

Käytiin tuossa viikonloppuna uimassa tuossa klubitalolla. On muuten hyvät maneesit, kun kaikki on ihan uutta ja puhdasta. Palvelukin on sitä luokkaa, että pyyhkeet ojennellaan, saunassa on löylynheittäjä ja saunasta tullessa tuodaan vesilasi käteen. Varmaan pestäisi selkäkin, jos kehtaisi pyytää. Se löylynheittäjänainen istuu raukka vaatteet päällä siellä kuumassa saunassa ja nakkelee löylyä…tai ei se sauna edes suomalaisen mittapuun mukaan kuuma edes ole, noin 60 asteinen. Koitin hänelle monta kertaa näyttää, että menisi vaan pois hikoilemasta, saan itsekin heitettyä vettä kiukaalle, mutta ei vaan lähtenyt. Eihän sitä sitten raaskinut kovin kovia löylyjä edes ottaa, kun näytti että toinen kuukahtaa sinne saunaan justiinsa. Pikkumiestäkin käytettiin uimassa ja saunomassa, hyvin onnistui sukellukset yli kuukauden tauosta huolimatta. Löylynheittäjänainen ei meinannut millään päästää pikkumiestä saunaan lämmittelemään, melkein piti päälle kävellä että tajusi väistyä edestä. Aivan hullunahan se meikäläistä piti, mutta siinäpähän pitää. Onpahan työkavereille kerrottavaa hulluista suomalaisista.

Taas on viikko vierähtänyt niin joutuin ettei mitään rajaa! En edes enää muista oikein alkuviikon tapahtumia, että minä päivänä ollaan mitäkin touhuttu, kun ollaan oltu melkein koko ajan liikenteessä. Tällä viikolla on siis juostu asunnon näytöissä harva se päivä ja vihdoin löydettiin soppeli vuokra-asunto hyvältä alueelta. Eikä edes korkealta, vain neljännestä kerroksesta. Yksi vuokra-asunto oli nimittäin 31. kerroksessa ja kun ikkunalasit alkaa melkein lattian rajasta, niin ei kovin hyvälle tuntunut. Vaikka näkymät oli kyllä hyvät.

Vuokra ei ole aivan ilmainen, mutta alue on sen verran hyvä, että mieluiten maksaa vähän enemmän hyvistä palveluista. Vastikään rakennetusta asuinkompleksista löytyy nimittäin ulko- ja sisäuima-altaat, useita lasten leikkipaikkoja, tenniskenttä, koripallokenttä, biljarditila, snookertila ja kohta valmistuu myös kauneushoitola ja kuntosali. Nuo kaikki palvelut onneksi sisältyy vuokraan. Vaikka tuskin tulee hirveästi tällä rungolla ainakaan korista pelattua. Turvallisuusjärjestelyt ja vartiointi on kans huippuluokkaa, vaikka en ole kyllä kertaakaan täällä edes rikollisia tms. pelännyt.

Vuokraisäntä ei ollut mitä ilmeisemmin mistään köyhimmästä päästä. Kun asunnon kaikki kalusteet eivät aivan miellyttäneet silmää, niin saimme luvan käydä valitsemassa uudet kalusteet koko asuntoon eikä tarttenut edes hintalappuja katsella. Peruskalustekauposta ei edes saanut kalusteita valita. Sen verran kuitenkin rajoitettiin värivalikoimaa, että piti valita joko mustat tai valkoiset kalusteet, joten valitsimme valkoiset.

Pitänee katsoa, päästäänkö jo ensi viikon aikana muuttamaan. Jospa päästäisiin, kiinalainen uusi vuosi alkaa nimittäin ensi viikolla ja alue olisi rauhallisempi kuin nykyinen asuinalue. Täällä on jo nyt ilotulituksia päivittäin ja kioskit survottu täyteen isoja ilotulitepönttöjä. Voi sitä paukkeen määrää, mitä on luvassa…huh! Täällä ne tulitteet ei ole edes missään lukollisissa kaapeissa niinkuin Suomessa, joten joku höyrypää saisi helposti posautettua vaikka puoli korttelia ilmaan jos haluaisi.

Myös poliisilaitoksella piti tällä viikolla käydä hoitamassa asumislupa-asioita. Nyt pitäisi olla lupien viittä vaille kunnossa, kun on saatu iskettyä riittävästi leimoja lappuihin. Vissiin ens viikolla on ruljanssi virallisesti ohi – ainakin pitäisi olla.

Perjantaina oltiin miehen työpaikan uuden vuoden juhlissa. Sieltä ei puuttunut tunnelmaa! Tila oli viimeistä senttiä myöten täynnä pöytiä, tuolia ja muutama sata kiinalaista. Ja ruokaa ja juomaa oli enemmän kuin jaksoi syödä. En edes tiedä, mitä kaikkea tuli maistettua, ainakin erilaisia lihoja (toivottavasti ei koiraa kuitenkaan), simpukoita, ostereita, hedelmiä, makeita herkkuja jne. Jotenkin ne kanan varpaat siellä hotpot-kattilassa ei aivan sytyttäneet, mutta tuli sitäkin soppaa maistettua. Eikös ne äitit sano, että kaikkea pitää maistaa ainakin kerran. Musiikki soi enemmän kuin täysillä ja tietysti oli kaikenmaailman arpajaisia, kilpailuja, karaokea ja laulu- ja tanssiesityksiä. Taas meille kävi kuitenkin perinteiset eli kamerasta oli akku loppu, joten tännekään en kuvia nyt pirskeistä saa…

Lauantai kului uuteen asuinalueeseen tutustuessa ja samalla vierailtiin myös tuttujen luona. On muuten edullisia nuo DVD:t täällä. Oisko ne ollu jotain 7 RMB kappale eli alle euron. Tuli niitäkin jokunen ostettua, mutta onneksi täällä toimii myös tv-kaista, että saa jotain suomalaista välillä netistä katsella.

Tänään käytiin molemmat parturissa. Täällä hiukset leikataan kyllä vimosen päälle tarkasti. Ja pestään kans vähintään se 10 minuuttia. Ei ollut kallista, molempien hiusten leikkuu yhteensä 30 RMB eli noin 3 euroa. Ei edes jaksettu alkaa tinkaamaan vaikka varmaan tuli maksettua puolet ylihintaa. Miehen työkaveri kuulemma leikkauttaa vakiasiakkaana hiuksensa aina 5 rämbylällä eli noin 50 sentillä.

Tämä kappale tekstiä ei sovellu etenkään kasvissyöjille tai muillekaan herkkähipiäisille, joten jättäkää suosiolla lukematta. Käytiin tänään kävelemässä paikallisten asuinalueella ja siellä tosiaan riitti näkemistä. Tuli käytyä paikallisessa vihannes/liha/sekatavaramyymälässä ja taas tuli nähtyä jotain, mitä ei olisi todellakaan halunnut nähdä. Täällähän siis liha säilyy parhaiten elävänä laatikoissa/altaissa ja myydään asiakkaalle mieluiten tuoreena. Eli jos menet ostamaan vähän sivummalta kanaa, se teurastetaan siinä silmien edessä. No nyt tuli nähtyä, kun kiinalaisnainen paloitteli elävää sammakkoa saksilla. Siinä vaan kylmän viileästi ilmekään värähtämättä saksi jalat pois yksitellen, kun toinen rimpuili henkensä edestä vastaan. Täällä se on niin arkipäiväistä hommaa, että ihan puistattaa. Mutta edelleen syön lihaa täälläkin, vaikken aina edes tiedä mitä tulee syötyä.

Ensi viikolla alkaa onneksi avokilla viikon mittainen loma – saas nähdä mitä keksitään. Jos päästäis muuttamaan, niin mun aika kyllä kuluu varmaan fengsuin parissa, siis se vähäinen aika, mikä pikkumiehen hoidolta välillä jää. Pikkumies alkaa olla kyllä nyt sataprosenttisesti vahdittavaa mallia, ei kärsi hetkeksikään jättää yksin! Nyt noustaan ylös sohvaa, seinää, olkkarin pöytää, pinnasängyn reunoja ym. vasten ja tietysti välillä kopsahdellaan alaskin. Pitäis vissiin semmonen pehmustekypärä jostain katella.

Yksi päivä oli pakko saada hoidettua puhelu ja siis kuultuakin jotain, joten ei muuta kuin toiseen huoneeseen puhumaan ja kuuntelemaan asunnonvälittäjän kiinaismongerteista englantia ja mitä tekeekään pikkumies sillä aikaa, kun äidin silmä välttää? No herra oli tietysti päättänyt suunnata tonkimaan keittiön roskista ja siivo oli sen mukainen. Roskat ympäri keittiötä ja suklaajäätelön rippeet ympäri käsiä, naamaa, vaatteita ja lattiaa - ilmeisesti oli maistunut. Minulla tietenkin vielä hirveä kiire aamupalalle klubitalolle. No, pakkohan siitä tilanteesta oli kuva ja videonpätkä kiireestä huolimatta saada, onneksi oli vielä silloin kameran akussa virtaa. Kaksi uutta hammastakin on ylös tullut, niillä on kiva joka paikkaa järsiä ja äitiä purra. Mutta nyt, kun sain vihdoin tämän pätkän blogia rauhassa kirjoitettua, heräilee pikkumies sopivasti päikkäreiltä. Ja taas mennään!

ps. Laittakaapa tutut blogin lukijat itsestänne kuulumisia sähköpostitse (kaivakaa osoite feisbuukista), minä en tiedä yhtään mitä siellä päin maailmaa tapahtuu! Niin ja ne mehukkaimmat juorut kans.

Aikaisin perjantaiaamuna suunnattiin Shanghaihin, aluksi Suomen konsulaattiin. Sieltä saatiin tärkeät (?) leimat papereihin, jotta saataisiin haettua Kiinan asumislupa minullekin kuntoon. Käytettiin pikkumiestä Shanghaissa korvaspesialistilla, kyllä kannatti käydä, vaikka aika arvokas käynti olikin. On nimittäin Suomen tk lääkärit pikkusen eri tasoa siihen Baumin tätiin verrattuna. Ja oli laitteetkin aivan eri tasoa tällä klinikalla (Parkway Healt).

Hotellimme sijaitsi sopivasti pääostoskadulla. Huone oli 17.kerroksessa ja varsinkin sisätiloissa aulakaiteen yli vilkaistessa hirvitti melkoisesti! Shanghain 6 km:n mittaisella pääostoskadulla oli kauppoja vieri vieressä ja usemmassa kerroksessa. Shopping! Kyllä taas Suomen tyttöä vietiin! Ja oli muuten pikkuisen porukkaa liikenteessä viikonloppuna, huhhuh. Ja voi sitä mainosvalojen määrää! Oli siinä pikkumieskin huuli pyöreänä kärryissä.

Lauantaina suunnattiin yhdelle maailman korkeimmista pilvenpiirtäjistä eli Shanghai World Financial Centeriin. Ei meinaan tuntunut enää hotellin 17. kerroksen korkeus miltään verrattuna SWFC:n aiheuttamiin tärinöihin! Lippuluukulla meinasi äitillä alkuun palaa käpy totaalisesti, kun virkaintoinen kiinalainen ei voinut millään uskoa, että pikkuherran pituus on korkeintaan 74 cm. Hän vaati, että kärryihin juuri sopivasti nukahtanut pikkumies olisi pitänyt vängällä herättää ja mitata seinässä olevalla mitta-asteikolla ja varmistaa, että on varmasti alle pituusrajan. Eihän toinen osaa vielä edes seistä. Argh, että otti aivoon! Alle 80 senttiset kun pääsivät ilmaiseksi näköalatorniin lippujen hintojen ollessa suht arvokkaat, n. 159 RMB. Sanoin, että minähän en tätä lasta aio nyt herätellä ja sillä siisti. No, siinä puheluita soiteltiin ilmeisesti ylemmille tahoille ja lopulta se sisäänpääsy onnistui ilman turhia mittauksia ja maksuja.

Lipun tarkastuspisteitä oli tornissa vähän väliä, mikä oli melkoisen huvittavaa. No, saatiinpahan taas useampi kiinalainen työllistettyä. Kyllä meinasi olla korkeanpaikkankammoisella housut kurassa, kun sieltä näköalatornin 100. kerroksesta katseli alas maahan. Lattiassa oli lasisia näköala-aukkoja, joiden päällä meidän pikkumieskin ryömi menemään vailla minkäänlaista pelkoa. Vaikka tuskin edes vielä tajuaa mitään korkeuksista saatikka osaa pelätä putoamista. Kiinnostuneille nippelitietoa rakennuksesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Shanghai_World_Financial_Center

Sunnuntaina pääsin yksin ostostelemaan, kun talon miesväki oli aamupäiväunilla. Pearl Citysta ei meinannut tätä emäntää saada millään pois…Oli muuten edullisia helmikoruja, kunhan jaksoi aikansa tingata. Merihelmiä en kuitenkaan raskinut tällä kertaa ostaa. Shanghain copymarketeille suunnattiin iltapäivällä jatkamaan tinkaamista. Sielläkin olisi saanut helposti kulumaan kokonaisen päivän. Pitänee mennä joskus toiste jatkamaan.

Illalla suunnattiin Shanghain rautatieasemalle ja olihan sinne tullut muutama muukin. Olo oli taas kuin filmitähdellä konsanaan, kun tuntui että KAIKKI tuijottivat meidän jokaista liikettä silmä tarkkana. Nyt näin ensimmäistä kertaa myös yhdellä pikkuisella reikähousut jalassa ilman vaippaa. Siis reikähousuja käytetään täällä lapsilla yleisesti, ne ovat sellaiset haarovälistä auki olevat housut, ettei vaippaa tartte välttämättä käyttää, kun ulosteet tippuu kyydistä milloin minnekin. Nyt talvisaikaan on lapsilla yleisesti näkynyt vaippa reikähousujen sisältä, mutta tänään oli siis eka kerta kuin paljas perse vaan vilkkasi housuraosta. Voipi olla aika kylmä istuskella pikkuisella, ulkona kuitenkin lähemmäs nollakelit, huhhuh! Vaikka muuten täällä kyllä toppaavat lapset semmoisen villakerroksen alle, että hyvä että pystyvät liikkumaan, mutta takalisto vilkkaa jollain lapsilla paljaana, hohhoijakkaa sanon minä.

Shanghaista siis ajeltiin luotijunalla takaisin Suzhouhun, meni melkosta haipakkaa se kyyti! Harmi vaan, että oli jo pimeää, niin ei oikein hahmottanut nopeutta, kun ulos näki niin huonosti. Mutta siis kaiken kaikkiaan mukava reissu ja näkemisen arvoinen kaupunki!

Taas vaihteeksi pääsin kirjautumaan tänne blogiin, yes! Jospa tätä joku tuttu edes lukee. Viikkoon ei ole taaskaan blogi avautunut, joten tässä nyt useamman päivän kuulumiset kerralla. Vihdoin löysin koneesta myös ääkköset tuttavan avustuksella.

Hyvin löydettiin sinne HopLoppiin perille  tiistaina. Meitä oli paikalla yhteensä viisi paikallista suomalaisäitiä lapsineen. Pikkumieskin koitti mönkiä isompien lasten tahdissa, ja pallomeri oli kaikista mielenkiintoisin mesta. Pitänee käydä toistekin virkistäytymässä.

Tiistaina täällä alkoi sataa lunta, hyrr! Koulubussitkaan ei ole joka päivä ajelleet nyt kouluun, kun on ollut sohjokelit. Lumi+kesärenkaat+kiinalainen ajotapa ei ole tosiaankaan maailman paras yhdistelmä…eikä aurauskalustosta ole tietoakaan. No, onneksi on noita työmiehiä ja -naisia pitämässä katuja kunnossa, lapioiden ja luutien turvin…lähteehän se sohjo, kun tarpeeksi kauan luudalla sipsuttaa.

Keskiviikkona käytiin ostamassa ketterämmät matkarattaat Emerald Citysta. Melkoiset kiinan räpsyt tuli ostettua, mutta eipä nuo kalliit olleet 548 RMB eli noin 60 €. Eiköhän niillä jonkun matkaa lyki pikkumiestä eteenpäin. Ainiin ja kynsihoidossakin kävin, ei ollut sekään kallista, 20 RMB eli n. 2 euroa.

Torstaina oli vuorossa meikäläisen lääkärintarkastus. Joutuisaa hommaa täällä päin maailmaa. Juokset vaan pisteestä pisteeseen papereitten kanssa. Ei mitään turhaa tietotekniikkahässäkkää! Alkuun muutama putkilo verta, sitten verenpaineen mittaus, paino ja pituus, näkötesti, sydämen EKG, vatsan ultraääni, keuhkoröntgen ja hampaiden tarkastus. Aikaa koko hässäkkään meni korkeintaan puoli tuntia. Siinä ajassa ei Suomessa pääse edes vastaanottohuoneeseen.

Tuo hampaiden ”tarkastus” meinasi pikkasen yökkäyttää…varsinkin kun on alan koulutus ja tieto siitä, miten tulisi oikeaoppisesti toimia. Tiedättehän ne hiustenvärjäyspakkauksissa tulevat ohuttakin ohuemmat muovikäsineet? Sellaiset täällä on käytössä. Ilmeisesti yksi pari per päivä. Mitäpä sitä tuhlaamaan, samat hanskat joka potilaalle vaan. Niin nätisti olivat hanskat nimittäin rutussa siinä instrumenttitarjottimella, kun hammaslääkäri (?) ne käteensä laittoi ja siihen ne hanskat myös päätyivät tarkastuksen jälkeen. IYH!!! No peili sentään otettiin sterilointipussista ja onneksi se lekuri ei niitä sormiaan alkanut mun suuhun tunkemaan ettei tarttenut alkaa asiasta mainitsemaan. Vaikka tuskin hän olisi edes käsittänyt minun käsihygieniapointtia, eipä ollut käsidesistä saati käsienpesustakaan tietoa…Oli se hampaiden tarkastuskin vähän eri luokkaa kuin mitä Suomessa, peilillä vaan nopea vilkaisu suuhun, ”Yes, everything is fine”.

Mahtuu niita perus kotipaivia taallakin joukkoon. Eli pyykin pesua, tavaroiden jarjestelya (melko turhaa touhua ennen pikku tuholaisen nukkumaan menoa), leikkimista ja lukuisia komennuksia pikkuherralle tyyliin: ala mene sinne, tule pois sielta, ala syo sita jne. Ostin eilen 77 RMB (n. 8 e) pikkumiehelle kavelytuolin, jolla mennaan ja kovaa! Oikeastaan ostin tuolin vain syottotuoliksi (kun en jaksanut isoa raahata asunnolle), mutta voi sita riemun maaraa, mita tuolla rahalla on nyt parissa paivassa saanut! Pikkumies olisi siina mielellaan koko ajan, kun kerrankin yltaa sinne, minne ei ole ennen yltanyt ja hermostuu, kun aiti ei anna tuolissa kuin silloin talloin pistaytya.

Iltapaivalla pistaydyttiin syomassa jenkkiravintolassa kaksistaan pikkuherran kanssa. Oli takalaisen mittapuun mukaan sen verran hintavat sapuskat, etta kehtasin kayttaa tarjoilijoita myos lapsenvahteina syonnin ajan. Pikkumies nimittain kyllastyi alta aikayksikon rattaissa istuskeluun ja kun nelja tarjoilijaa pyori siina ymparilla patsastelemassa, niin tokkasin pikkuherran heille ja sain itse ruokailla kerrankin rauhassa. Kotiin tullessa piti kuitenkin pesta pikkumies melkein paasta varpaisiin, kun pussailivat kadet ja posket kauttaaltaan…

Onneksi taalla ei tarvitse itse siivota tai tiskata, helpottaa arkea jonkin verran. No, noissa saastetty aika menee kyllakin tuplaten ruokaostoksilla…Taalla kay joka paiva siivoojat, mika on kylla ihan pakollistakin, kun katsoo tuonne ulos tuota ilmansaasteverhoa. Nuo ilmansaastehiukkaset laskeutuu nimittain sisatiloihin pikkusen eri nopeudella kuin Suomessa. Monet paikalliset kayttaa hengityssuojaimia, pitais varmaan itsekin viritella sellainen naamalle. Hyvin siis pelaa palvelu taalla palveluasunnossa, mutta toivoisin silti etta paastaisiin pian muuttamaan kaupungin toisella laidalle omaan vuokra-asuntoon. Jospa sitten viela loydettaisiin sopiva Ayi eli kotiapulainen. Halpaa tyovoimaa taalla Kiinassa, Suomessa ei olisi ikina sellaiseen varaa nailla tuloilla.

Monenmoista logistiikkaviritysta taalla kylla nakee. Useamman kerran olen nahnyt pienen perheen skootterin kyydissa, esim. yksi paiva pari lasta ja aiti ajamassa skootterilla, yksi lapsi edessa, aiti valissa ja toinen takana. Siella ne sukkeloivat vilkkaan liikenteen seassa. Kyparoita taalla ei kayteta ja liikenne on muutenkin sellaista, etten itse edes kuvittele kulkevani taalla edes polkupyoralla yksin (ainakaan viela). Yksi paiva nahtiin, kun joku kuljetti isoa kaasupulloa poikittain skootterin kyydissa. Turvallista touhua… Myos kaikenlaisia pahvilaatikko ym. tavarakuormia nakyy sahkomopojen kyydissa kulkevan, hyva etta mopot edes nakyvat kuormien alta, oikeastaan nakyy vain liikenteessa liikkuvia isoja tavarakasoja.

Huomenna ois tarkoitus lahtea poitsun kans taalta Suzhoun SND:n puolelta SIP:n puolelle suomalaisaitien ja lasten kokoontumiseen paikalliseen HopLoppiin. Saapa nahda, loydetaanko perille. Sinne ois taksilla noin puolen tunnin ajomatka. Noissa taksihommissa aina arveluttaa se, kun kuskit eivat yleensa puhu saatikka ymmarra sanaakaan englantia ja nyt ei ole mitaan ennakkotietoa paikan sijainnista tai siita, milta alue nayttaa. Eli jos eksytaan, niin ei auta edes kasimerkeilla opastaminen…ja toivottavasti sielta saa myos taksin takaisinpain. Kirjoittelen taas joku paiva, miten kavi.

Sensuuri siis rajoittaa valilla blogiin kirjoittamista…elkaa siis ihmetelko, miksi en valilla tanne kirjoittele mitaan. Nyt nakkeli viikon forbiddenia silmille, mutta tanaan taas paasti lapi, kummaa hommaa…No, monenmoista on taas viikon aikana ehtinyt meille tapahtua. Uusi tietokone on vihdoin ja viimein saatu ja tasta lahtien tekstit tulee (jos tulee) blogiin suurimmaksi osaksi ilman a:ta ja o:ta. Koitan katsella, jos saisin ne jostain asetuksista laitettua paalle…Skype onneksi toimii viela, laittakaapa tutut niita skypeosoitteita tulemaan.

Tietokoneen osto oli kylla kieltamatta yhdenlainen elamys, jos niin voi sanoa. Kolmena paivana piti Suzhoun keskustaan asti matkustaa ja vihdoin eilen saatiin tietokone ja toimiva sellainen kotia vietya. Oisko matkoineen paivineen kulunu kaiken kaikkiaan koneen ostoon aikaa semmoset yhdeksan tuntia! Eilen viela jouduttiin pari tuntia metsastamaan taksia takaisin keskustasta asunnolle, oli meinaan jalat ja kadet umpijaassa ku paastiin asunnolle. Matkoilla nahtiin lisaksi pari kolaria ja meinattiin itsekin paasta yhteen osalliseksi.

Lelut on taalla tosi halpoja ja niita on tullut jonkin verran osteltua. Saattaahan niissa kylla jotain myrkkypitoisuuksia ehka olla…mista sita tietaa. Myos ruoka on edullista, mutta ruokakaupassa kaynti ei todellakaan ole mitaan herkkua. Yksi paiva piti jo siirrella yhta kiinalaisrouvaa olkapaasta pois tielta, kun koitti kassajonossa etuilla. Taalla on kylla ihme meininki tuossa jonottamisessa, jos jatat viidenkaan sentin valin edella olevaan (niinkuin Suomessa on tapana jattaa ihan kohteliaisuussyista), niin taalla siihen valiin on heti viisi kiinalaista tunkemassa alta aikayksikon. Eika taalla varmastikaan tunneta kasitetta henkilokohtainen tila. Hisseissa on meinaan tunnelmaa, kun joutuu haistelemaan edessa seisovan niskahiuksia.

On tassa muutamana iltana ja aamuna tullut mietittya, etta onkohan vauvoille olemassa korvatulppia? Joka ilta on nyt ollut ilotulituksia useampi kappale, on vissiin tuo Kiinalainen uusi vuosi pikkuhiljaa lahestymassa. Pikkumieskin herasi younilta paukkeeseen jo toistamiseen. Huoh. Meille kuuluu kans laheisen tien aanet vahan turhan hyvin makkariin ja kun kiinalaisilla on tapana sita riikkaria herkasti painella, niin aamuruuhkiin ja torven toitotuksiin heraa mukavasti koko perhe. Valilla sita kylla kaipaa Suomen hiljaisuutta ymparilleen. Ostareillakin on niiiiiiiiin kovalla musiikki ja ihan lasten kaupoissakin, etta ihmetella saa tosiaan. Yokerhoon ois ollu viikonloppuna mahdollisuus tutustua, mutta skippasin talla kertaa tilaisuuden. Siella kuulemma soi musiikki niin kovalla, etta farkun lahkeet lepattaa bassojen tahdissa. Pitanee kayda joskus testaamassa.

Ainiin, kirjallinen selvitys “avioliiton omaisesta” suhteesta meni kiinalaisille viranomaisille lapi (ihme!), nyt pitaisi saada viela leima Shanghain konsulaatista paperiin. Eli asumislupa minulle pitaisi hoitua sita kautta. Ja nyt jos joku miettii, etta eiko ne menekaan naimisiin, niin kylla ne menee viela tassa joskus kun kotiutuvat. :)  Ja leimoista viela sen verran, etta leimat ne on erittain tarkeita kiinalaisille. Tietokoneen ostokuittiinkin saatiin myyjan dna-nayte, kun myyja sylkaisi laimasimeen, kastoi leimasimen varijauheeseen ja iski leiman paperiin. Jospa ei saatu sikainfluenssa tms. pienta kivaa kaupan paalle…

Päivä starttasi perinteisesti aamupalalla, minkä jälkeen oli vuorossa toisen ostarin (Emerald City) valloitus parin kotiäidin ja lapsen voimin. Taas kun Suomen hinnat oli joka paikassa, niin eihän sitä lopen mitään raskinut ostaa, aivan ryöstöhintoja näillä main. Tyhjiäpä nuo kaikki hienot merkkiliikket olivatkin, miten lie edes kannattavat. Katutason alta löydettiin oikea kiinalaisen ruoan keskittymä ja “muutama” muukin ruokailija. Kyllä oli kiinalaisilla ihmetteleminen, kun pari suomalaismammaa sinne vaunujen kanssa lykki murkinalle. Ei ole tuo tikkujen sormissa pitäminen vielä oikein hallussa…Van eihän se kallista syömistä ollu, kunnon ateria (nuudelia, pottua, sikaa ja vihanneksia, ruokajuomana suklaasoijamaitoa) yhteensä huimat 8 RMB eli 0,80 euroa noin suunnilleen. Vähän mahassa vääntelee välillä koko poppoolla, mutta se nyt alkoi jo viikonloppuna.

Syönnin jälkeen suunnattiin lasten leikkapaikalle ja pistin myös meidän pikkumiehen mönkimään sinne kinkkien sekaan. Siitäkös se riemu repesi! Noin 15 pientä kiinalaislasta oli salamana hipeltämässä, silittelemässä, ihmettelemässä, tuijottelemassa ja tökkimässä pientä matkaajaa. No, pieni mies ei ollut moksiskaan, vaan oli oikein otettu huomiosta ja nautti toisista lapsista. Onhan se tieten ihmeellistä, kun lyödään ihan eri värinen hemmo sinne kaikkien mustatukkaisten ja tummasilmäisten lasten joukkoon. Alieniltahan se suomilapsi siinä porukassa näyttää.

Iltapäivällä suunnattiin Starbucksiin kahvittelemaan - hyvää oli myös juustokakku ja mangomehu. Hieman eksyttiin tulomatkalla, kun päätettiin oikaista…tai siis ei oikeastaan eksytty, tuli vaan tehty turhaan melkoisen pitkä lenkki, mutta onneksi oli hyvät kengät jalassa. Liikenteessä on kyllä rasittavaa lykkiä noita lastenvaunuja, kun äänettömät sähkömopot sujahtelee ohi muutamien senttien päästä jalkakäytävillä. Ja autoteitä ylittäessä saa olla kans melkoisen ripeänä. Mutta kaikkeen varmaan tottuu ajan kanssa eikä syöksähtele ja väistele kuin pieni aropupu joka ikistä liikkuvaa objektia - joita on siis täällä muutamia.

Tänäänkin oli melko viileää (en tiedä kuinka kylmä, kun ei ole ulkolämpömittaria), mutta onneksi aurinko lämmitti hieman. Hotellin/asuntolan työntekijät aina uusivat noita kultakaloja, kun edelliset jäätyvät noihin lammikkoihinsa. Päivällä lammikot sulavat ja taas jaksaa polskia, mikäli henki vielä pihisee kylmän yön jäljiltä. Julmaa…mutta nähtävästi on tärkeää pitää ne kultakalat siellä lammikoissa talvellakin, että on asukkaille jotain silmäniloa. Huoh.

“Pikku” ylämäki tuli myös matkaan päivän päätteeksi. Me kun ei olla tuon ukkokullan kanssa ehditty naimisiin, niin sehän on nyt muodostumassa ongelmaksi täällä Kiinassa. Ei pitänyt olla este oleskeluluvalle, mutta nähtävästi nyt on. Erittäin hienoa, että asia tulee esille kaikkien tsiljoonan paperien pyörityksen jälkeen ja varsinkin kun ollaan jo täällä! Kuinka kiinalaista sanoisinko. Eli avokki ja poika saavat oleskeluluvat, mutta minä en kuulu kiinalaisen mittapuun mukaan perheeseen. Asiaa selvitellään, katotaan miten hommat lähtee tästä edistymään. Käytännössä joko a) lähdemme kaiki pois täältä, b) menemme naimisiin tai c) lennän joka kuukausi Hong Kongiin uudistamaan viisumin. Kuinka kätevää.

Tänään käytiin InCity:n ostoskeskuksessa. Paljon kaikkea kivaa näytti olevan mitä Suomessakin - siis samat vaatemerkit ja samat hinnat. No, tarttuihan sieltä silti jotain pientä mukaankin…

Iltapäivällä uskaltauduttiin miehen työkaverin vaimon kanssa paikalliselle kampaajalle. Oli muuten iso VIRHE! Lähdin mukaan mielenkiinnolla katsomaan paikallista kampaamokulttuuria, mutta kun kaverin odottelu alkoi pitkästyttää, niin päätin itsekin tilata värin ja hiusten leikkauksen ajan kuluksi. No, kolme ja puoli (!) tuntia siinä värin laitossa menikin, kun trenditietoinen pieni kiinalaispoitsu sipsutti väriä päähän suortuva suortuvalta. Lopuksi muovikelmu päähän ja lämpölampun alle. Ja lopputulos: pari astetta vaaleammat hiukset ja keltainen kuontalo!!! Justiinsa joo… Tilattu oli 1-2 astetta tummempi sävy väritupsun perusteella ja lopputulos oli pari astetta vaaleampi ja keltainen. Kinkit rupes pokkana kuivaamaan hiuksia, niin kuin mitään ei ois tapahtunut. Jäi muuten siinä vaiheessa hiukset kuivaamatta ja leikkaamatta! Siinä sitten google translatorilla kiivasta keskustelua, kun ei prkl kukaan osaa englantia. No, maksamatta jäi ja takaisin en mene. Kovasti halusivat korjata tilanteen, mutta kyllä meni kerralla luotto kiinalaisiin kampaajiin ja hiusväreihin. No onneksi on nuo hiukset uudistuva luonnonvara, eikä täällä kukaan mua onneksi tunne. Ja tuijotuksen kohteena saa olla muutenkin, siihen ei paljon hiusväri vaikuta. Mutta tuokaa silti joku Suomesta tullessanne hiusväriä ja tukkalakkaa! On se kumma, kun ei tukkalakkaakaan mistään täältä saa. Pari merkkiä kuulemma on, muttei niillä tee mitään. Onneksi sentään pakkasin yhden putelin väriä mukaan, pitänee joku päivä se päähän kiskaista paremmalla menestyksellä.

Tänään käytiin aamupalalla asuinalueemme klubitalolla. Aamiaiset kuuluu onneksi hintaan ja niillä pärjää pitkälle iltapäivään. Oli herkkuja laidasta laitaan, kaikkia erikoisia kiinan ruokia, kevätrullia, sushiakin, omeletteja, hedelmiä, pekonia jne. Iltapäivällä käytiin ruokaostoksilla paikallisessa ostoskeskuksessa. Oli sellaisia vihanneksia, mitä en ole Suomessa ennen nähnyt, eivätkä kiinan merkinnät valaisseet asiaa edelleenkään. Lihatiskien kohdalla haju oli aika tyrmäkkä, katosta roikkui kokonaisia sikoja ja lihat paloiteltiin suoraan asiakkaille hakkuuveitsillä. Uskaltauduttiin ostamaan vähän “siistimpää” jauhelihaa kylmähyllystä, joka oli nätisti kelmussa suomalaiseen tyyliin. Elävät kilpikonnat ja sammakot ym. nilviäiset jäi tällä kertaa ostamatta. Hieman kyllä säälitti niiden puolesta… Ulkona on parisen kertaa syöty - hyvin on maistunut hampurilaiset ja klubileivät. Kiinan erikoisuudet on vielä kokeilematta, mutta kaikki ajallaan.

Melkoisen tuijotuksen kohteena täällä joutuu olemaan. Pikkumies kerää katseita ja väliin posken hipellyksiä ym. äidin mielestä vähemmän kivoja huomion osoituksia. Calmette-rokotekohta märkii pahasti, toivottavasti paranee kuntoon. Korvat on pikkumiehellä edelleen kipeänä ja lääkekuuri loppuu huomenna, pitänee katsoa, miten sitten edetään. Lääkkeitä on tänne tuotu Suomesta kassitolkulla. Uimista rakastava pikku-ukkomme pääsi illalla mieliharrastuksensa pariin kylpyammeeseen, oispa kotona Suomessakin samanlainen. Saapa nähdä, alkaako sitä jossain välissä pitämään tätä Kiinaa enempi kotina kuin Suomea.

Aika kylmä täällä vielä tähän aikaan vuodesta on, kevättakilla meinaa vilu tulla. Huomenna mennään ostoskeskukseen bussilla muiden suomalaisten kanssa. Ensi viikolla olisi minullakin lääkärintarkastus (isännys siinä jo kävikin, oli muuten tehokasta touhua) - saas nähdä mitä tuleman pitää. Luvassa ilmeisesti ainakin verikokeita, vatsan ultraääni, keuhkoröntgenkuvat jne. Tarkkaan pitää tutkia, että pääsee tähän maahan asumaan. Jospa päästäisiin niitä vuokra-asuntojakin katsomaan jo ensi viikolla SIP:n puolelta. Oma tietokone pitäisi kans hommata, ettei tarte tätä miehen työkonetta iltaisin ryövätä käyttöön.

Tänään saavuttiin perille Suzhouhun. Vihdoinkin kymmentuntinen ikuisuuden kestävä lentomatka ylähampaita tekevän, korvakipuisen ja antibioottiripulisen pikkumiehen kanssa on takana!  \o/  Finnair oli taas tapansa mukaan myöhässä aikataulusta pariin otteeseen (Oulu-HKI ja HKI-Shanghai), mutta Shanghain lentokentällä palvelu onneksi pelasi eri malliin kuin Suomessa (en olisi uskonut). Noin kahdeksankuinen vauva rintarepussa takasi mukavasti reilun mittaisten jonojen ohitukset passintarkastuspisteeseen. Matkalaukut löydettiin nopeasti ja myös autokuski Suzhouhun löytyi etsimättä. Jo automatkalla pääsi ihmettelemään kiinalaista logistiikkaa - kuorma-autojen isoja kuormia vailla minkäänlaisia kunnon kiinnityksiä ja mitä ihmeellisimpiä verkko/naruviritelmiä. Onneksi tuli otettua lapselle turvaistuin mukaan edes Shanghai-Suzhou välille, sen verran railakasta matkan teko oli välillä. Yleensä täällä ei takseissa turvavöitä ole, mutta tila-auto turvavöillä oli tilattu onneksi etukäteen. Uni tuli silmään autossa nopeasti (siitä piti huolen valvottu lentomatka), joten kovin en ehtinyt autossa liikennettä jännittää.

Asuinaluelle päästyämme ilmeni vasta ensimmäinen vaikeus. Pari kuukautta sitten varattua pinnasänkyä ei ollutkaan, joten ei muuta kuin pikkumiehelle rötkönpeti lattialle päiväunien ajaksi. Asuinhuoneisto oli myös siivoamatta edellisen asukkaan jäljiltä, mutta pian kipitti neljä siivoojaa tekemään “siivouksen” paikan päälle. Märällä mopilla siirreltiin roskat ja pölyt pois kulkuväyliltä, tupakantumpit pois (oli muuten hyvä haju huoneistossa), uudet petivaatteet ja pyyhkeet ja Avot! - valmista tuli. Sitten pari tuntia untia palloon koko perheelle, niin hieman helpotti päätä alkuun kiristänyt vanne. ;) Ja pinnasänkykin toimitettiin päikkärien jälkeen. Käytiin vielä syömässä lähiravintolassa, hyvä ruoka - parempi mieli, päti siis taas tässäkin tilanteessa.